Austerista, muistamisesta, mielestä, kirjoittamisesta, lukemisesta ja paljon muusta

Aino-Maija Lahtinen Mieli ja romaani. Paul Auster mielen kuvaajana (Helsingin Psykoterapiayhdistys ry, 2016)

Kirjallisuudentutkijan koulutuksen saaneena innostuu joskus siitä, mitä aivan toisesta näkökulmasta kirjoihin asennoitunut kirjoittaja saa kirjoista esiin. Kasvatustieteen tohtori Aino-Maija Lahtinen on tehnyt virkistävän ja suorastaan tärkeän kirjan psykoanalyyttisen aparaatin kautta tutkiskellessaan Paul Austeria. Täytyy tunnustaa, että aloitin kirjan hieman epäluuloisena.
 

Ja tietysti t√§ytyy edelleen my√∂nt√§√§, ett√§ kirjassa olisi voinut k√§ytt√§√§ laajempaa kirjallisuustieteellist√§ repertuaaria. Hieman harmittaa, ettei tekij√§ hy√∂dynt√§nyt ns. kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen viimeaikaista antia. Itse ihastuin t√§h√§n suuntaukseen jo 1990-luvulla George Lakoffin, Mark Johnsonin ja kumppaneiden teoksista. Nyky√§√§n t√§m√§ suuntaus on tuonut virkist√§v√§n ja poikkeavan vivahteen kirjallisuudentutkimukseen. Hauskaa lis√§ksi siin√§ on usein se, ett√§ t√§m√§n suuntauksen edustajat ovat p√§√§s√§√§nt√∂isesti tulleet ‚ÄĚvirallisen‚ÄĚ kirjallisuudentutkimuksen ulkopuolelta kuten juuri kognitiotieteist√§. Lahtinen olisi hy√∂tynyt t√§st√§ n√§kemyksest√§ suuresti, mutta siit√§ nyt viis veisaan, vaikka harmittelen, sill√§ Lahtisen teos on n√§inkin mainio.
 

Mieli romaanissa ja ihmismielessä
 

Lahtinen etsii vastauksia tai edes ymmärrystä ihmismielen problematiikkaan lukemalla Austerin teoksia. Ihminen on aina halunnut ymmärtää sitä, miten ihmismieli toimii. Tämän takia se kognitiivinen lähestymistapa olisi ollut mainio, mutta tämän jälkeen en kertaakaan tähän asiaan puutu, sillä nyt lienen kirjallisuustieteellisen oppineisuuteni jo osoittanut, eikös se ole aina myös arvioiden tarkoitus. Ja pientä naurua päälle!
 

Lahtinen hahmottaa hyvin sujuvasti ja monipuolisesti mielen rakentumista, k√§ytt√§√§ laajasti psykoanalyyttist√§ l√§hestymistapaa ja suorastaan hienosti saa lukijansa pohtimaan yksil√∂llisen mielen ja kollektiivisen l√§hestymistapojen moninaisia suhteita. Kieli nousee h√§nelle hyvin t√§rke√§ksi elementiksi. T√§m√§ tietysti kielen kanssa painiskelleena ilahduttaa minua suuresti. Nyt tietysti joku nostelee kulmakarvojaan ja tuhahtelee, ett√§ mit√§ ‚ÄĚuutta‚ÄĚ tuossa nyt on, mutta kun kyse ei olekaan ‚ÄĚuudesta‚ÄĚ vaan ep√§sovinnaisesta mutta rikkaasta l√§hestymistavasta. Kirjallisuustieteess√§ on pitk√§√§n luotettu sen ‚ÄĚtieteellisyyteen‚ÄĚ ja pyritty rakentamaan erilaisia yleisempi√§ esimerkiksi narratiivin rakentumistapoja, joita kirjailijat sitten taas rikkovat. Tosin tietysti aina muistetaan vied√§ kaikki n√§m√§ vanhoihin strukturalistis-narratiivisiin perusk√§sitteisiin a‚Äôla Propp. Kaikki tarinat varioivat n√§it√§ kertomis-, n√§k√∂kulma-, metaforarakenteita ja sen sellaista, ja niiden selvitt√§miseen on keskitytty pitk√§√§n ja hartaasti. Joskus muistan itsekin miettineeni, ett√§ itse kirjallisuuden kirjoittamisen ja lukemisen n√§k√∂kulma tuntuu v√§lill√§ rakenteiden keskell√§ unohtuneen.
 

Tässä Lahtisen kirjassa sukelletaan merkityksiin, pohditaan todellakin lukemisen vuorovaikutteisuutta ja ymmärtämisen sekä lukemisessa tapahtuvan ymmärtämisen suhdetta mielenkiintoisesti. Hänen näkemyksensä on siitä, että romaanin lukeminen voi edistää ymmärrystä ja auttaa lukijaa oppimaan on monesti sanottu mutta tässä kirjassa se tuottaa sekä hyvän lukukokemuksen että tarpeen lukea Austerin kirjoja uudelleen. Näin Lahtinen iskee kaksi kärpästä tai suorastaan kärpäsjoukon samalla kertaa yhdessä kirjassa.
 

Minulle on tietysti helppoa hyv√§ksy√§ Lahtisen perusajatus siit√§, ett√§ ymm√§rryksen rakentamisessa romaani olisi paljon parempi v√§line kuin mik√§√§n muu teksti. Lopussa harmittelin sit√§, ett√§ teos loppui, sill√§ olisin halunnut lukea viel√§ paljon enemm√§n siit√§, mit√§ Lahtisella olisi sanottavaa lukevasta mielest√§. Odotin suuresti lukua ‚ÄĚKirjoittava ja lukeva mieli‚ÄĚ, mik√§ oli sitten minulle pettymys, sill√§ niin paljon siin√§ painottui kirjoittavan mielen osuus. Tosin t√§ss√§ teoksessa minusta painottui kokonaisuudessaan kirjoittava mieli, mutta painotuksesta pit√§minen tai sit√§ kritisoiminen on silti pelkk√§ mielipidekysymys.¬†¬†
 

Sanassa ja tarinassa min√§, h√§n ja muut ‚Äď sek√§ n√§kym√§t√∂n
 

Romaani on todellakin hyvin ilmaisukykyinen taidelaji. Eikä pelkästään ilmaisukykyinen vaan yhteistyöhön pakottava. Pitkän tekstin lukemisen taidon rapautumisesta on nähty jo tuskallisen riipaisevia esimerkkejä. Kun ihminen ei enää pysty lukemaan muuta kuin lyhyitä nettitekstejä, kun ihminen ei pysty enää keskittymään kuin kuvavilinään, kun ihmisen empatiakyky riittää vain tykkäämiseen Facessa, silloin olemme pulassa. Lahtisen kirja käsittelee lukijaa mielestäni oivallisesti. Lukijan monipuolinen ja aktiivinen rooli merkityksenmuodostumisessa vertautuu kauniisti kirjailijan oman rooliin merkityksen muodostamisessa. Minulle tässä teoksessa yhdistyivät kirjailijan tekeminen ja lukijan tekeminen aivan vastustamattomasti esitettynä. Tietysti asiaa auttoi kovasti se, että olen lukenut paljon Austeria ja jossain vaiheessa hän kuului aivan suosikkieni kärkikastiin.
 

Parhaimmillaan Lahtinen on siin√§, miten h√§n kuvaa Austerin yrityst√§ kirjoissaan ymm√§rt√§√§ esimerkiksi omaa is√§√§ns√§. Huiman hienoa pohdintaa. Viel√§ paremmin Lahtinen onnistuu minun kohdallani siin√§, miten h√§n tuo t√§h√§n analyysiins√§ erilaista psykoanalyyttist√§ k√§sitteist√∂√§. Esimerkiksi H√©lene Deutschin jo 1940-luvulla esittelem√§n ‚ÄĚik√§√§n kuin‚ÄĚ -ihmisen k√§site Austerin is√§kuvauksissa oli hyvin kiintoisa, ja avasi minulle t√§t√§ Austerin kirjaa aivan uudessa valossa. Pit√§√§ tarttua t√§h√§n ‚ÄĚik√§√§n kuin‚ÄĚ -ajatukseen, sill√§ sen kautta huomasin ymm√§rt√§v√§ni joidenkin omassa ymp√§rist√∂ss√§ni tai jopa laajemminkin vaikuttavien/vaikuttaneiden ihmisten toimintaa. K√§site aiheutti minussa oikeastaan melkoisen mietint√§r√§hdyksen, jota haluan ruokkia lis√§tiedolla ja -pohdinnalla.
 

Muistamisen problematiikasta on kirjoitettu paljon. Tämäkin kirja antaa tähän pohdintaa hyvän panoksen. Auster on tässäkin mainio kirjailija tutkittavaksi, sillä metafiktiivisinä teksteinä romaanit tarjoavat oikeita ja vääriä avaimia tulkintoihin, eivätkä väärät aina pysy kuosissa, sillä hyvin metafiktiivisenä kirjalijana Auster välillä pistää lukijansa pysyvästi labyrinttiin pyörimään merkitysten, muistojen, vihjeiden ja salaperäisyyksien suossa. Lahtinen pystyy todella suvereenisti kuvaamaan sitä tapaa, millä mielemme matkaa ajassa ja tilassa, ja käyttää Austeria tyylikkäästi esimerkkilähteenään.
 

Lahtinen osaa avata Austeria myös kirjailijana, miten hän rakentaa merkityksiä, miten hän rakentaa henkilöhahmojaan, mitä oikeastaan on hänen kirjoittamisen taitonsa. Kaikkien muistelutyötä tai kirjoittamista opettavien kannattaisi lukea tätä kirjaa. Itse jäin monessa kohtaa pohtimaan, miten hyvin jonkin kohdan analyysit taipuisivat kirjoittamiskurssien materiaaliksi. Lahtinen muistaa jokaisessa luvussaan kuvata sen hetkisen tutkimuksen tilannetta esimerkiksi muistamisen tutkimisen suhteen.
 

Kaikkinensa Lahtisen kirja oli hieno esimerkki sellaisesta kirjallisuuden käsittelystä, joka on kirjallisuustieteessä minun mielestäni turhaan joutunut sivuraiteelle. Kirjallisuusesseistiikassa käsitellään vastaavalla, äärimmäisen mielenkiintoisella tavalla kirjoja. Harmittavaa, että virallisessa kirjallisuustieteessä tällainen käsittelytapa on vähentynyt. Sitä pidetään hieman vanhanaikaisena, syyttä!
 

Tämä kirja on suurenmoinen esimerkki siitä, miten kirjoja, kirjallisuutta, merkityksiä, lukemista jne. voitaisiin lähestyä kaikkia kiinnostavalla tavalla, eikä pelkästään kirjoittaa kirjallisuustiedettä kirjallisuustieteilijöille. Toivon mukaan tämä kirja löytää laajasti lukijansa. Itse voin suositella sitä kaikille niin Austerista, kirjoista, kirjoittamisesta (kirjassa on lukuisia mainioita analyysejä, joita voisi esitellä millä tahansa kirjoittajakurssilla malliesimerkkeinä vaikka henkilöiden rakentamisesta), ihmismielestä, jopa psykoanalyysistä ja piru vieköön kaikille hyvästä tietokirjasta kiinnostuneille, sillä tämä kirja on hienosti kirjoitettu ja pirullisen kiintoisa.

 

 

Petri Pietil√§inen, kirjakuski innostui kirjasta ja ‚ÄĚik√§√§n kuin‚ÄĚ -ihmisist√§

 

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkint√§√§ ei sallita.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet p√§√§tet√§√§n automaattisesti.
CAPTCHA
Tällä pikkupähkinällä varmistamme, että olet ihminen ja estämme roskapostittajia.
Kirjoita yksisanainen oikea vastaus kysymykseen.