Uutta Espanjaa valloittamassa - ylistyspuhetta!

Bernal Diaz del Castillo Uuden Espanjan valloituksen totuudenmukainen historia. Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Yrjö Liimatainen, Suva, 2014.

Minulla on koko lukijanurani ajan ollut vastustamaton tarve tarttua kaikkeen intiaaneihin ja Amerikan valloituksiin liittyv√§√§n materiaaliin. Yrj√∂ Liimatainen on viimeaikoina ollut erityinen suosikkini. H√§n k√§√§nsi Hernan Cortesin kirjeit√§ kuninkaalle (Into, 2013) ja nyt h√§nelt√§ tuli l√§hes 400-sivuinen, ja silti vain osa del Castillon (1595‚Äď1584) megalomaanisesta valloituskuvauksesta. N√§it√§ pit√§√§ lukea, vaikka del Castillon teos nyt on vanhan miehen nuoruusvuosimuistelua. Hienoa silti!

"Euroopan" pojat maailmalla
Liimataisen mainio johdanto kannattaa lukea. Jo siit√§ saa k√§sityksen, miksi kirja on kirjoitettu. Se on samalla puolustuspuheenvuoro ett√§ ‚ÄĚtotuus‚ÄĚ ett√§ kaikkea muuta. V√§lill√§ tietysti hymyilytt√§√§ se, ett√§ del Castillo koko ajan selitt√§√§, miten puhtoisia ja uskovaisia Cortesin johtamat konkistadorit olivat. Tuntuu kuin kysymyksess√§ olisivat hempeit√§ puhuvat kukkaismiehet ja suoranaiset kiiltokuvapojat, eiv√§tk√§ saaliinkiiltosilmiss√§√§n mellastavat palkkasoturit. T√§m√§h√§n on puolustuspuheenvuoro ja suuri sankaritarina. Del Castillo suorastaan palvoo Cortesia, jonka vastustajat ja mustamaalaajat kirotaan moneen otteeseen.
Sinänsä tämäkin kirja tuo saman mielikuvan Meksikon valloituksesta: Espanjalaiset saapuivat hyvällä hetkellä. Asteekkien hirmuhallinto, jatkuva verotus ja kenties ei ihan niin kaikkia muita innostavat verenhuuruiset jumalat saivat monet muut kansat heti ottamaan espanjalaiset liittolaisekseen. Voitto ei ollut pelkästään espanjalaisten aseellista tai taktista ylivoimaa, sekä hevosia ja tykkejä, vaan myös sopivan yhteiskunnallisen tilauksen tuoma tärkeä hetki.
Tosin kertoja ei hirveästi näitä espanjalaisten apujoukkoja aina arvosta. Rivienvälistä huomaa, miten tärkeätä välillä heidän roolinsa oli yhä vähenevien ja uupuneempien espanjalaisten joukkojen tukena. Espanjalaisia tarinoita Mesoamerikasta (alue Keski-Meksikon pohjoisosista Costa Rican länsirannikon pohjoisosiin. Nykyisistä valtioista alueeseen kuului osa Meksikoa, Belize, Guatemala, El Salvador sekä osia Hondurasista, Nicaraguasta ja Costa Ricasta) löytyy monia, joissakin jopa kuvataan intiaaneja myötämielisesti. Alueen alkuperäisasukkaiden tuntoja espanjalaisesta valloituksesta sen sijaan löytyy vähemmin, harmi sinänsä.
Taisteluita tarinassa riitt√§√§, kuten my√∂s kiintoisia yksityiskohtia. Del Castillo kuvaa intiaanien vaatetusta, taloja, toreja ja rituaaleja sek√§ yksityiskohtaisesti ett√§ liioitellen. Sin√§ns√§ mietitytt√§√§ kuvausten yksityiskohtaisuus, kertojalla tuntuu olleen valokuvamuisti. K√§sitt√§m√§t√∂nt√§ ylivoimaa vastaan espanjalaiset taistelivat. Hupaisaa on silti lukea, miten aarteiden himo pys√§ytt√§√§ hetkeksi kaiken. Kaikki kulta mitataan rahassa. Kultaesineet sulatetaan heti hyv√§n tilaisuuden tullen harkoiksi, eik√§ mill√§√§n ‚ÄĚtaiteellisella‚ÄĚ silm√§yksell√§ niihin ole merkityst√§. Saalistustahan t√§m√§ lopulta oli ‚Äď ja my√∂s ristiretke√§!
Monesti pitää lukiessaan muistuttaa itseään, että nämä espanjalaiset olivat juuri saattaneet loppuun Iberian niemimaan rankan valloituksen muhamettilaisilta ja että Espanjaa hallitsevat yläluokka ja papisto halusivat parhaillaan kotimaassaan puhdistaa koko maan vieraista vaikutteista. Vähän ennen Kolumbuksen lähtöä Espanjan inkvisitio tuhosi kristinuskoon aiemmin kääntyneitä islamilaisia ja juutalaisia vääräuskoisina. Pitää muistuttaa siitäkin, että pariakymmentä vuotta aikaisemmin 1470-luvulla espanjalaiset käytännössä tuhosivat Kanarian saarten alkuperäisasukkaat sukupuuttoon. Nämä Uuteen Espanjaan tulleet konkistadorit olivat monet pitkällisten ja raakojen taisteluiden karaisemia tappajia, joille vääräuskoisuus merkitsi sopivaa tekosyytä rikkauksien kahmimiseen keinoista välittämättä. Tällaisen kuvan saa joistakin Uuden maailman tapahtumia kuvaavista pappien kuvauksista. Nyt tässä kirjassa ääneen pääsevät sotilaat, ne puhtoiset. Aina pitää dokumentteja lukea mahdollisimman monien silmälasien lävitse, kuten tänäänkin!

Pahat intiaanit ja hyvät espanjalaiset
Del Castillon kertomuksessa espanjalaiset k√§ytt√§ytyv√§t kuin p√§√§asiassa hyvin kasvatetut koulupojat. Muutamia kepposia tehd√§√§n, mutta oikeamielinen Cortes tuomitsee kaiken heti. Tosin eiv√§th√§n espanjalaiset esimerkiksi raiskaa t√§ss√§ teoksessa ollenkaan ket√§√§n tai saati surmaa ket√§√§n tuosta noin vain. Jokaisessa kaupungissa heille heti lahjoitetaan joukko naisia ‚ÄĚvaimoiksi‚ÄĚ ja sit√§ rataa. Huvittavaa, miten sujuvasti kaikki menee vanhan miehen puolustuspuheessa.
Pahat intiaanit uhraavat ihmisiä jumalilleen ja mässäilevät ruumiiden lihalla aivan avoimesti. Del Castillon kuva intiaanien jumalmaailmasta muodostuu graafiseksi. Palvontapaikat pursuavat verta, haisevat teurastamolta, ruumiinosia lojuu joka nurkassa, pääkalloja jne. Montakin kertaa kirjoittaja muistaa kuvata, miten kaikkialla kaupungeissa oli puisia häkkejä täynnä ihmisiä, joita lihotettiin epäjumalien uhreiksi, ja syötäväksi. Minne tahansa konkistadori silmänsä laittaa, siellä on verta, epäjumalankuvia ja kalleuksia. Ja Jumala tietysti oli heidän puolellaan. Ja kaikkialla espanjalaiset vapauttavat ihmisiä häkeistä, eikä enää sodomiaa, ihmissyöntiä ja muuta sellaista saa harjoittaa. Tosin orjia jaetaan espanjalaisten kesken kuin palkintokarjaa. Silti tarinasta välittyy sellainen pelastusretkimentaliteetti, että oksat pois. Tosin nämä herrat olivat Jumalan asialla, ainakin sanoissaan.
Kronikan suomennettu osuus p√§√§ttyy siihen, ett√§ espanjalaiset olivat k√§yt√§nn√∂ss√§ voittaneet asteekit, p√§√§kaupunki Tenochtitl√°n oli valloitettu, johtajat surmattu, tai pikemminkin oikeamielisesti tuomittu. Nyt konkistadorit hallitsivat Meksikon keskiyl√§nk√∂√§. Taistelut jatkuisivat, ep√§jumalankuvia kaadettaisiin viel√§ monta kymment√§ vuotta. Kesken kronikan on yll√§tt√§v√§√§, miten v√§h√§n del Castillo viittaa isorokkoon ja muihin espanjalaisten tuomiin kulkutauteihin. Parissa kohtaa h√§n mainitsee, miten isorokko tuhoaa intiaaneja. Nyky√§√§nh√§n tiedet√§√§n, ett√§ espanjalaisten tuomat taudit tuhosivat alle sadassa vuodessa jopa 90 prosenttia paikallisv√§est√∂st√§. Kuvaus kattaa vuodet 1519‚Äď1521, jolloin ensimm√§iset ja rajut kulkutautiepidemiat h√§vittiv√§t kokonaisia kansoja Mesoamerikassa. Kesken taistelujen ja espanjalaisten omien riitojen tautien tuhoamat ihmiset eiv√§t n√§yt√§ kiinnostaneen ollenkaan t√§m√§n kronikan kirjoittajaa.
Vaikka teos on kirjoitettu muun muassa intiaaneja puolustaneen dominikaani Bartolom√© de las Casasin (1484‚Äď1566) ja muita ajan tapahtumista kirjoittaneita vastaan, niin hienoa, ett√§ sen voi nyt lukea suomeksi edes osittain l√§hes 500 vuoden takaisia tapahtumia pohtien. Tosin las Casasinkin teksti painettiin vasta paljon my√∂hemmin. Silti Espanjassa jopa keskusteltiin 1500-luvulla intiaaneja kohtaan tehdyist√§ raakuuksista. Kuinka paljon keskusteluissa oli eri espanjalaisklikkien (lue kaikki halusivat olla uuden Espanjan rikkauksien omistajia, ja sen takia riiteliv√§t ja puhuivat toistensa raakuuksista) propagandaa, niin siit√§ olisi hauskaa joskus lukea tutkimusta, mit√§ n√§ytt√§√§ maailmalta l√∂ytyv√§n, ei viel√§ suomeksi. Kenties Liimatainen sit√§kin joskus suomentaa.
Petri Pietiläinen, kirjakuski, joka ei pääse eroon nuoruuden kiinnostuksistaan.

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkint√§√§ ei sallita.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet p√§√§tet√§√§n automaattisesti.
CAPTCHA
Tällä pikkupähkinällä varmistamme, että olet ihminen ja estämme roskapostittajia.
Kirjoita yksisanainen oikea vastaus kysymykseen.