psykologiset romaanit

Italialainen ulsteri

Italialainen ulsteri oli kyllä erittäin mieluinen yllätys minulle. Sain siitä vinkin ja onneksi otin vinkistä vaarin, koska se todella kannatti. Kirja todella oli ulsteri, jonka sisään 1960-luvun maaseudun tapahtumiin kääriydyin.

Kirjan minä on pieni poika, alussa vain kuusivuotias, jonka näkökulmasta kaikki nähdään ja koetaan. Tarina on puhuen kerrottu, joten senkin takia se tuntuu niin tarinalta, jota on mukava lukea.

Sydämenlyönneissä ikuisuus

"Minä puhun rakkaudesta, joka palauttaa sokeille näön. Rakkaudesta, joka on pelkoa väkevämpi. Puhun rakkaudesta, joka tuo tarkoituksen elämään, joka uhmaa rapistumisen luonnonlakia, joka saa meidät kukoistamaan, joka ei tunne rajoja. Puhun siitä, kuinka ihmisen henki voittaa itsekkyyden ja kuoleman."

Värittömän miehen matkassa

Japanilainen mies Tsukuru on nuorena kuulunut tiiviiseen viiden lukiolaisen kaveriporukkaan. Kolmen pojan ja kahden tytön yhteisössä on vallinnut syvä yhteenkuuluvuus, luottamus ja harmonia. Kahden yliopistovuoden jälkeen ystävät kuitenkin hylkäävät Tsukurun ilman selityksiä tai yhteydenottoa. Tämä jättää väkisinkin jälkensä nuorukaiseen.

16 vuotta myöhemmin Tsukurun naisystävä kannustaa tätä ottamaan selvää, miksi ystävät käänsivät selkänsä. Tsukuru lähtee tapaamaan kavereitaan, jopa sitä tyttöä, joka on muuttanut Suomeen. Asiat alkavat selvitä…

Risteyksessä näkee moneen suuntaan

Neljäntienristeys on Tommi Kinnusen esikoisteos, joka heti ilmestyttyään sai paljon kiitosta, ja pokkasi vuoden sisään useita palkintoja sekä ehdokkuuksia palkinnonsaajaksi. Jo näin laaja huomion herättäminen on riittävä syy tutustua tähän kirjaan ja muodostaa siitä oma mielipide.

Henkireikä

Kari Hotakaisen Henkireikä on ihan oikeasti henkireikä! Olin niin sen valloissa, että olisin halunnut lukea sitä aina vaan, joka ikinen päivä, sillä makustellen, henkeni pitimiksi.

Kirjan henkilöillä ei ole nimiä. On poliisi, suntio ja parturikampaaja. Nimistä viis, niitä ei tarvita, sillä niin hyvin selviää, millasista tyypeistä on kysymys. Oudoista aluksi, mutta kun paremmin tutustuu, niin jokaisessa löytyy jotain tuttua. Yhteistä heille on sekakuoro, jonne he ovat menneet kukin omista syistään. Näiden tyyppien mielen liikkeet ovat kuvattu ihan uskomattoman hyvin.

Rankka lapsuus vaikeuttaa elämää aikuisena

Romaani tapahtuu kahdessa ajassa ja paikassa: yhtäällä ollaan päähenkilö Doran lapsuudessa, viipurilaisessa huvilassa vuonna 1944, kun puna-armeija on valtaamassa kaupunkia. Toisaalla Dora on nuori aikuinen, tuore rouva Helsingissä vuonna 1953. Kirjan rakenteessa mennyt ja nykyisyys vuorottelevat, ja menneisyys vähän kerrallaan selittää nykyaikaa.

Kun ihminen ja metsä ovat yhtä

Kultarinta, niin kuin moni muu vuoden 2014 Finlandia-palkintoehdokas, on hitaan lukemisen ystäville tehty kirja. Jos alussa tuntuu, ettei se heti aukea tai juoni pääse vauhtiin, kannattaa pinnistellä eteenpäin.

 Nimittäin Anni Kytömäen esikoisteos on hieno kuvaus ihmisistä ja luonnosta. Se sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenille, ja kertoo yhden pienen perheen tarinan. Samalla sivutaan ajan yhteiskuntaelämää, mikä tuo virkistävää vivahdetta kirjaan.

Aita

Paula Hahtolan uusi kirja Aita on kiva lukukokemus. Siinä ei ole varsinaista juonta, mutta sen teksti kulkee niin jouhevasti, että sitä on mukava lukea.

Linnea kertoo siinä elämästään, muistellen. Hän on alunperin Suomesta, mutta asuu Saksassa. On siellä mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Kun hän eroaa, talo jää hänelle ja mitä sitten tapahtuu, kun poikakin on jo muuttanut pois. Linnea on kaikin puolin kiltti ja elää hyvin sovinnaista elämää, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain. Päästäkseen tapahtuneesta, hän vuokraa talonsa vuodeksi ja muuttaa täysihoitolaan.

Sivut

Tilaa syöte RSS - psykologiset romaanit